January 9, 2011 at 8:10 pm (Yleistä)
Toimintakykyni palauttamiseksi olen vastikään aloittanut uutislakon. Se tarkoittaa sitä, etten lue varsinaisia toimitettuja uutisia. Blogeja ja sen sellaisia sen sijaan en itseltäni kiellä.
Jotain on yritettävä mielen kohentamiseksi. Tällä hetkellä homma ei rokkaa. Edes blogin kirjoittaminen aktiivisesti ja pohdiskellen ei onnistu.
Anna Kareniina on menossa. Se on ensiapua.
December 26, 2010 at 8:36 pm (Viihde)
Juna turkuun lienee huonoin suomalainen käännösbiisi. Italiaa tavaavat voivat tutustua alkuperäiseen täällä. Lisää samansävyistä on täällä.
Joulu meni. Nyt on elämä perseellään. Todella. Pitänee aloittaa purkautuminen joulun jälkeen oikein toden teolla.
December 23, 2010 at 5:24 am (Parisuhde)
Tiedättehän tyypin.
-Mene poikien kanssa kaljalle, mutta älä tule humalassa kotiin.
-Totta kai sä voit sitä käyttää, kunhan et vain riko sitä.
Minulla on tällainen tyttöystävä.
Minulla on tyttöystävä, joka ei ehkä rakasta minua. Tyttöystävä, jota minä en ehkä rakasta.
Karmeita joululöytöjä, kuin järven pohjasta noussut ruumis.
Eniten olen ehkä rakastanut häntä, jonka kanssa en sopinut lainkaan yhteen. Nykyisen kanssa sovin yhteen, mutta en tiedä, onko välillämme rakkautta.
Hän ei tahdo naimisiin. Hän ei tahdo muuttaa yhteen. Seksiä ei ole. Hän ei osoita oma-aloitteisesti hellyyttä. Hänen kanssaan ei voi keskusteltua.
Yhteys on katki. Tuuttaa. Vaikka kuinka yritän, en enää tavoita häntä. Pelottaa. Vituttaa. Epätoivostuttaa.
Onko tunteillani arvoa? Jos on, miksi niiden ilmaiseminen tässä suhteessa on kieletty?
December 16, 2010 at 6:14 pm (Tunteet)
Tänään se taas tuli mieleeni. Hetken välähti, himmeni sitten.
Kaikkein vittumaisimman oloni perussyy on se, etten näe tilanteesta pääsyä pois. Kaikkea kestää, kipua ja köyhyyttäkin, jos tietää sen väliaikaiseksi.
Miksi olen niin tyhmä, etten keksi käytännön ratkaisua pois köyhyydestäni, yksinäisyydestäni ja ahdistuksestani?
Missä on ratkaisu, johon pystyisin sielullani sitoutumaan ja siitä motivoitumaan?
December 15, 2010 at 7:22 pm (Parisuhde, Tunteet)
Olen luonnehäiriöisen ja alkoholistin aikuinen lapsi. Nämä ominaisuudet sijoittuvat eri ihmisiin, toinen isään ja toinen äitiin. En jaksa enää taistella lapsuuteni kanssa. Siksi en myöskään jaksa enää taistella parisuhteeni kanssa. En jaksa etsiä luottamusta.
Kannattaako jättää vai tulla jätetyksi? En tiedä. Sen kuitenkin tiedän, että jos minä en jätä, niin hän jättää. Se on alkoholistin ja luonnehäiriöisen aikuisen lapsen kohtalo. Parisuhde ei kestä rikkinäisyyttä, sirpaleiden varaan ei rakkaus rakennu.
Katkeraa on, mutta halinnan menetys ja totaalinen lamaannus eivät jostain syystä enää niin vaivaa. Kai niihin on tottunut. Viikate on viuhunut pään päällä koko iän. Miksipä sitä väistelemään, koska lopulta se kuitenkin pään poikkaisee.
Sanat ovat niin loppu.
December 14, 2010 at 10:41 am (Tunteet)
Voi perseen vittu! Elämä on taas kahden vuoden takaisessa. Liike on pysähtynyt. Mikään ei kannata.
Pieni haave jäi toteutumatta. Se katkaisi selän. Kun on hauras, on hauras.
Tulisipa kuolema. Toive on ihan tosi. Tahtoisin kuolla.
December 10, 2010 at 2:37 pm (Ihmissuhteet, Tunteet)
Lapsettomuus tekee kipeää. Asia on arka siksi, että olen omalla söhläämiselläni ajautunut tilanteeseen, jossa minulla ei ole taloudellisia edellytyksiä lasten tekoon. Minulla ei yksinkertaisesti ole rahaa lasten elättämiseen. Ja jos joskus sattuisinkin töitä saamaan ja pystyisin töissä käymään, olisi minun heti alettava säästää yksityistä eläkettä. Eläkeiässäni tuskin enää sossua on.
Tätä taustaa vasten olikin mukava huomata, etteivät lapset elämään välttämättä onnea suo. Eivät ainakaan nuorella iällä. Koko elämänkaaren mielekkyydestä en tiedä.
December 9, 2010 at 4:22 pm (Yleistä)
Vaikka pidän ruoanlaitosta, aion nyt mennä ostamaan lihapiirakan ja sen kaveriksi käristeen. Tarkoitan näitä uuniin tai mikroon sysättäviä transrasvapaukkuja.
En nyt tiedä, hävettääkö, mutta… No, hävettää. Vähintään on ylväämpää latoa tiskille monenmoista vihreää, juuresta, aitoa voita ja muita tarpeita, joissa on itse tekemisen näky.
Nälkä ei kuitenkaan odota. Se on tyydytettävä.
December 8, 2010 at 1:38 pm (Tunteet, Yleistä)
Suomalaiset voivat huonosti. Eihän se yllätys ole. Minäkin kuulun noihin huonosti voiviin, noihin itsetuhoisiin taapertajiin, mutta lääkkeitä en syö. En halua ratkaista yhteiskunnallista ongelmaa medikalisaatiolla. Parempi on mennä hautaan kuin orjuuttaa itsensä lääkkeillä jaksajaksi. Näin minulla, muilla on sitten miten on. Ratkaisut ovat henkilökohtaisia.
Tai no. Jos lääkkeet tekisivät pysyvästi onnelliseksi, niin sitten. Sitten ahmisin niitä hurmiossa. Olen hedonisti. Mutta niin kauan kuin lääkkeet eivät ratkaise ongelmia, suhtaudun niihin nuivasti.
December 7, 2010 at 3:17 pm (Parisuhde)
Tyttöystäväni on Laasasen kvasiteorioiden mukaan selvästi yläpuolellani. Ei pelkästään rahallisesti (minähän olen susiköyhä) vaan myös ulkonäöllisesti. Hänellä riittäisi vientiä. Luonto on suonut.
Ja koska ihminen on ennen kaikkea itselleen, on minulla siis ihan perusteltu syy epäillä ja rypeä epävarmuudessa. Ainoa asemaani puoltava seikka on suhteeseemme kuuluva terve riippuvuus ja tyttöystäväni ihmiskuva, jossa on ainakin ripaus inhimillisyyttä. Pahoin kuitenkin pelkään, että jos prinssi houkutus sattuu kohdalle, niin ihmiskuva ei oman edun tavoittelun ohi ryömi.
Kai tässä on vain kopisteltava eteenpäin, varauduttava pahimpaan. Pahimpaan varautuminen myös siihen usein johtaa, joten taktiikka on perusteltu…
Puhuminen tällaisissa tilanteissa ei kai kannata. Epäily ärsyttää ja heikentää luottamusta.
